Olen aloittanut pyöräilykauden yleensä huhtikuussa, mutta tänä keväänä pääsin ajamaan jo maaliskuun puolella. Lumet katosivat maaliskuun alussa ja melko pian katujen ja teiden kunnossapitäjät alkoivat siivota hiekotushiekkaa pois ja kun vielä ilmat olivat vielä silloin aika suotuisat, pääsin pyörän selkään huomattavasti aikaisemmin kuin kuvittelin.

Maalis-, huhti- ja toukokuun aikana ei kilometrejä kuitenkaan ihan hirveästi tullut, koska tuulet ja viileys haittasivat.  Lisäksi kevätaika on aina hyvin täynnä pihatöitä ja kun talven jäljiltä olin huonossa kunnossa, en jaksanut tehdä pihauurastusten jälkeen mitään erikoisen pitkiä lenkkejä. Toukokuussa olin viikon Kreikassa ja sitten sitä seurannut viikko oli niin hirveän tuulinen, että hyvä kun pysyin seisoen pystyssä. Sillä viikolla moni muukin valitti  tuulten kovuutta - en ollut ainoa.

Tässä kesäkuun aikana olen päässyt ihan hyvään vauhtiin ja pisin lenkkini on nyt noussut jo kolmenkymmenen kilometrin tienoille. Sain juuri tänä aamuna koko kauteni kilomterimäärän 500 kilometriin ja koska olen tähän saakka asettanut tavoitteekseni aina koko kaudeksi 1000 km, täyttyi tuo puolikas juuri äsken.

Tuhat kilometriä ei ole pyörällä paljon. Jos ajelee aina kympin, saa tonnin kasaan sadalla ajokerralla ja jos ei ole mitään isompia vaivoja ja viitsii ajella huonoillakin keleillä, pystyy hyvin ajelemaan kympin monta kertaa viikossa - vaikka joka päivä. Minulla on nyt maaliskuulta 37 ajokertaa kasassa eli siitä tulee keskiarvoksi 13,5 kilsaa/lenkki. Kuntoni on kyllä noussut ja ajan pidempiä lenkkejä kuin silloin keväällä. Kesäkuun keskiarvoksi tulee nyt 16 km/lenkki ~ lyhin on ollut 11 ja pisin vähän alle 30. Kunnon kehittyminen näkyy myös keskimääräisissä kilometrinopeuksissa, joihin kyllä tuulet ja lämpötila ja niiden mukana vaatetus vaikuttavat yllättävän paljon. Kevään viileinä tuulipäivinä jopa ohut tuulipuku hidastaa kummasti.

Minä en ajele joka päivä. Tarvitsen lepopäiviä ja siksi etenkin pitkien ajopäivien jälkeen pidän hyvinkin pari päivää taukoa ja teen niinä päivinä pihahommia tai suoranaisesti laiskottelen kunnolla.

Kuten jo tuossa aiemmin kirjoitin, ei tuhat kilometriä pyörällä ole paljon. Se on kuitenkin riittävä määrä lähes 70-vuotiaalle. Minun iässäni täytyy muistaa palautuminen ja rentoutuminen. Jos normaalit pyöräilyehtoni täyttyvät, saan aika helposti tuon tonnin jälleen kasaan. Ne kolme ehtoa ovat: 1) pyörä pysyy ehjänä 2) vähintäänkin asialliset kelit 3) äijä pysyy terveenä. Pyörän saa kuntoon aika pian, jos tulee jotain, mutta ilmojen haltijaa en pysty säätelemään. Terveys on tietenkin oma juttunsa. Kesällä eivät flunssat yleensä vaivaa, mutta ainahan voi joku yllätys sattua, kuten pari-kolme vuotta sitten, kun Ahvenanmaan tuliaisena toin borrelioosin.

Useimmiten olen jaksanut ja viitsinyt ajaa reilustikin yli tuon 1000 kilomteriä. Koronakesänä (2020) ajoin lopulta yli 1000 mailia (1609 kilomteriä), mutta ei sekään  mitenkään mikään hurja suoritus ole. Lapsuuteni kotikunnassa yksi fanaattinen pyöräilijä, hieman minua vanhempi, ajoi vajaa kymmenen vuotta sitten yli 10 000 kilometriä koko vuodan aikana.